Ensimmäiset grafiikkatyöni

Aloitin taideopinnot vähän vahingossa, oikeastaan lasteni innoittamana. Paluu aktiivisesti piirtämisen ja maalaamisen pariin, pitkän tauon jälkeen, oli oikeastaan aikamoinen koettelemus ja kolaus itsetunnolle. Käsi ei totellutkaan enää ajatusta niin kuin silloin joskus. nuorena Kynnys aloittaa oli iso. Kynää olen käyttänyt lähinnä vain kirjoittamiseen, sitten lukioaikojen, lukuunottamatta satunnaisia taidekursseja vuosina 1992-1996.

Tässä elämäni ensimmäisiä grafiikkakokeiluja. Grafiikka on haastavaa eikä vähiten siksi, että kaikki pitää pystyä ajattelemaan peilikuvana. Ensimmäinen työ meni pieleen. En ymmärtänyt yhtään, mitä olen tekemässä tai mitä pitäisi tehdä, jotta saa laatasta sellaisen, että se myös painettuna näyttää edes vähän siltä, mitä yritän kuvata. Aiheet olivat: 1. Säätila, 2. Kartta, 3. Talviuni, 4. vapaavalintainen aihe

Ystävyyden kartta

Tämä vedos on aiheesta kartta. Tässä työssä on käytetty carborundumia, gessoa sekä kuivaneulaa. Carborundum-tekniikassa laattaan laitetaan gessoa, johon on sekoitettu, tätä edellä mainittua, carborundum "hiekkaa".

Lumikuningatar III

Vapaa-aiheena minulla oli teema sadusta Lumikuningatar. Tavoitteeni oli kuvata Lumikuningatarta myrskyävänä ja vähän rauhallisempana samassa laatassa. Keskiössä myrsky ja tyven tasaantuvat ja sulautuvat yhteen.

Lumikuningatar I-II

Lumikuningattaren ensimmäinen versio meni täysin pieleen, koska en hahmottanut ollenkaan, millainen valmis painojälki voisi olla. Enkä osannut ottaa ylimääräsitä väriä riittävästi pois laatan pinnasta. Lisäksi en osannut käyttänyt ensimmäisessä versiossa kuivaneulaa. Päätin yrittää vielä kerran ja ryhdyin työstämään laattaa kuivaneulan avulla. Tein siihen viivoja ja painoin samalla laatalla, kirkkaammilla väreillä alkuperäisen työn päälle. Laatat liikahtivat hieman, mutta lopputulos parani kuitenkin alkuperäisestä. Harmittavaa, sillä en ottanut ensimmäisestä versiosta valokuvaa.

Nämä mainitut työt ovat monotypioita.

Grafiikan merkitseminen on oma juttunsa. Tässä vähän siitä monimuotoisuudesta taidepaja Himmelblaun sivustolta :

Sanastoa

12/70

Ensimmäinen luku kertoo, että vedos kuuluu taiteilijan hyväksymään tasalaatuiseen vedossarjaan. Toinen luku kertoo koko sarjan suuruuden. Numerointi ei kerro vedostusjärjestystä. Sarjan kokonaiskooksi merkitty numero ei myöskään tarkoita automaattisesti, että kaikki sarjan vedokset on otettu. Sarja voidaan vedostaa loppuun myöhemminkin.

Akvatinta

Akvatintatekniikalla kuvaan saadaan sävykkäitä alueita. Laatalle sirotellaan hienoa hartsi- tai bitumipölyä. Materiaali sulatetaan laatan pintaan kuumentamalla ennen kuin laatta asetetaan happoliuokseen. Pienten rakeiden kohdalta laatta jää syöpymättä. Syövytysajasta riippuen tuloksena on valoarvoltaan erisävyisiä alueita, sitä tummempia mitä pitempään laatta on ollut hapon armoilla. Akvatintaan yhdistetään usein muita syväpainotekniikoita, kuten viivasyövytystä tai kuivaneulaa.

B.A.T., Bon a tirér

Taiteilijan hyväksymä mallivedos vedostusta varten.

Carborundum

Carborundum-tekniikassa laattaa ei syövytetä tai kaiverreta, vaan kuva-aihe maalataan sille liiman ja carborundum-hiekan sekoituksella. Vedostettaessa karhea hiekkapinta toistaa kuvan. Tekniikka mahdollistaa maalauksellisen jäljen. Työ vedostetaan hiertämällä painoväri pensselillä laatalle ja painamalla prässillä paperille.

E.A., e.d'a, épreuve d'artiste,

A.P., Artist's Proof

Valmiista työstä otettu taiteilijavedos. Taiteilijavedokset on tarkoitettu taiteilijan omaan käyttöön, ja usein taiteilijat asettavat niitä myös myyntiin. Taiteilijavedoksia otetaan muutama ja ne numeroidaan omaksi ”minisarjakseen”, esimerkiksi E.A. 3/5.

epreuve d´essai= K.V.

Etsaus

Etsaus on yhteisnimitys menetelmille, joissa haponkestäväksi pohjustetulle laatalle syövytetään kuva-aihe hapolla. Syövyttämiseen perustuvia menetelmiä ovat mm. viivasyövytys, akvatinta ja pehmeäpohja. Erilaiset viivat ja sävyt syntyvät eri pituisten syövytysaikojen tuloksena. Etsauksesta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten viivasyövytystä, mutta termi on laajempi: myös litokiven syövytystä kutsutaan etsaamiseksi. Syövytetyltä laatalta voi myös ottaa kohopainovedoksia telaamalla väri laatalle.

H.C., hors commerce

Myynnin ulkopuolella oleva vedos arkistointia varten.

Heliogravyyri

Heliogravyyrissä valokuva yhdistyy metalligrafiikan menetelmiin. Bikromaatilla herkistetty gelatiinipaperi valotetaan ultraviolettivalolla positiivifilmin läpi. Uv-valo kovettaa gelatiinia filmin vaaleilta alueilta. Paperi kastellaan ja kiinnitetään gelatiinipuoli alaspäin kuparilaatalle, jolle on tehty akvatintapölytys. Taustapaperi poistetaan ja valotettu, kuparilevyyn tarttunut gelatiini kehitetään lämpimässä vedessä. Kovettumattomat alueet huuhtoutuvat pois. Laatta syövytetään eri vahvuisilla rautakloridiliuoksilla. Laatalta otetaan vedoksia kuten tavalliselta akvatintalaatalta.

Kuivaneula

Kuivaneulassa kuva piirretään kuparilevylle terävällä teräspiikillä tai timanttineulalla. Metalliin uppoava terä nostaa vallit viivan reunoille. Kun väri levitetään laatalle, se tarttuu näihin valleihin. Mitä isompi valli, sen paksumpi viivasta tulee. Kuivaneulaa pidetään pystymmässä kuin kynää ja sen asentoa ja voimaa vaihtelemalla saadaan elävää viivaa. Valmis jälki muistuttaa kostealle paperille piirrettyä, hieman levinnyttä mustekynän jälkeä.

Kuparikaiverrus

Kuparikaiverrus on aikaa ja taitoa kysyvä grafiikan menetelmä. Taiteilija työstää aiheen erilaisilla kaivertimilla suoraan laattaan. Laatan metalli irtoaa lastuina kaivertimen kärjestä. Viivat ovat teräviä, selkeitä ja kapenevat päistään. Kaiverrettaessa käsi pysyy paikallaan ja laattaa liikutetaan esim. hiekkatyynyllä. Työskentely vaatii käsivarren voimaa enemmän kuin omaa käsialaa luovia sormien liikkeitä. Väri levitetään piirroksen uurteisiin ja niistä se siirtyy prässistä kostealle paperille. Kuparikaiverruksen viiva on eleganttia ja se kohoaa selvästi kuvapinnasta.

K.V. , épreuve d'essai, Test Proof

Koevedos, joka otetaan valmiista laatasta etsittäessä sopivaa väriä tai paperia.

Lumppupaperi

Puuvillaa ja pellavaa sisältävä huokoinen paperi, jota taidegrafiikassa yleisimmin käytetään.

Mezzotinto

Mezzotinto mahdollistaa sametinsyvät mustan ja harmaan sävyt ja pehmeät valöörisiirtymät. Metallilaattaa käsitellään erityisillä rouhimilla. Rouhinrauta on kaareva levy, jonka reunassa on erittäin hieno hammastus. Tätä kuljetetaan pitkin laatan pintaa ristiin rastiin. Lopulta laattaa peittää karhea huippujen matto, joka pidättää painovärin hyvin. Seuraavaksi hiotaan ja litistetään työhön kehitetyllä kalvimella pois kohoumat niiltä kohdilta, jotka halutaan kuvassa vaaleammiksi. Mitä voimallisemmin laattaa hiotaan, sitä vähemmän väriä se pidättää ja sitä vaaleamman kohdan se painaa. Taiteilija työskentelee mustasta valkoiseen, ja mezzotinto luontuukin hyvin tummaa taustaa vaativiin teoksiin.

Monotypia

Taiteilija piirtää, maalaa tai telaa kuvan suoraan painopinnalle (levy voi olla esim. metallia tai muovia) ja painaa kuvan paperille, usein prässiä apunaan käyttäen. Väri käyttäytyy aina hieman eri tavalla. Ei ole kahta täysin samanlaista vedosta. Monotypiat voivat olla yksittäisiä teoksia tai muunnelmia samasta teemasta.

Painolaatta

Grafiikka eroaa muusta kuvataiteesta siinä, että työstä voidaan painolaatan avulla valmistaa useita vedoksia. Painolaatan materiaaleina voivat olla puu, linoleum, kalkkikivi, kupari, sinkki tai muovikalvo. Väri levitetään laatalle ja kuva siirretään painamalla paperille. Lopullinen, varsinainen teos on paperilla.

Pehmeäpohja

Pehmeäpohjaa tehtäessä laatalle levitetään pehmeää vahaa. Pohjustetun laatan päälle asetetaan paperi ja piirtäessä kynä painaa paperin pohjustusainetta vasten. Pohjustusaine irtoaa ja metalli paljastuu. Herkinkin painallus, jopa kankaan tekstuuri tai sormenjälki, toistuu pehmeäpohjan pintaan. Syövytetty viiva muistuttaa paperista ja piirustusvälineestä riippuen liitu- tai lyijykynän viivaa.

Polymeerigravyyri

Rasteroidun filmin kuvainformaatio valotetaan ultraviolettivalolla valoherkälle polymeerilevylle. Valon vaikutuksesta polymeeri kovettuu. Levyn tekemisessä ei tarvita happoja, vaan pelkkä vesihuuhtelu riittää avaamaan kuvan tummat alueet. Polymeerilevylle levitetään väri ja se vedostetaan metalligrafiikan tavoin.

P.P., Printer's Proof

Taiteilijan vedostajalle antama vedos, vedostajan työnäyte.

Serigrafia

Serigrafia eli silkkipaino on laakapainotekniikka, jossa väri pyyhkäistään erityisen allasmaisen kehikon ja silkkiharson eli seulan läpi.
Ne kohdat, joihin ei haluta väriä, peitetään. Yksi keino on leikata muovinen sabloni, joka kiinnitetään seulaan. Kuva voidaan siirtää myös suoraan seulalle levittämällä seulan pintaan valoherkkä emulsio ja valottamalla kuva sille. Valmis painokehikko asetetaan vedospaperin päälle. Väri painetaan seulan läpi käyttämällä työhön kehitettyä kumilastaa eli raakelia.
Silkkipainomenetelmin kuva voidaan vedostaa monille eri materiaaleille, ja jo alun perin Kiinassa ja Japanissa tällä menetelmällä koristeltiinkin kodin seiniä, juhlavaatteita ja astioita.
Nimitys silkkipaino johtuu siitä, että seulakankaana käytettiin pitkään valkuaisainekuitua, jota saatiin silkkiperhosten toukkien kehräämistä koteloista eli silkeistä.

Tpl'a, tirée par l'artiste

Merkintä kertoo, että teos on taiteilijan itsensä vedostama.

Uniikkivedos

Uniikkivedos tarkoittaa syövytetystä laatasta tai laattakombinaatiosta otettua vedosta, josta taiteilija on päättänyt ottaa vain yhden vedoksen. Merkintänä on silloin 1/1. Teoriassa teos on toistettavissa, toisin kuin monotypiassa.

Vedostaminen, vedos

Grafiikan painamista kutsutaan vedostamiseksi. Näin syntynyttä, useimmiten paperille painettua kuvaa kutsutaan vedokseksi. Tekniikasta riippuen väri levitetään painopinnalle, josta se siirretään prässin avulla paperille. Värin annetaan kuivua ja vedos viimeistellään ja lopuksi signeerataan.
Metalligrafiikan vedostaminen tapahtuu lyhyesti kuvattuna seuraavasti: valmiille laatalle levitetään tasainen kerros syväpainoväriä. Väri tarttuu pienimpiinkin laatan koloihin. Ylimääräinen väri pyyhitään pois ensin karkealla, nukkaamattomalla tarlataaniliinalla ja lopuksi silkkipaperilla tai kämmensyrjällä. Nyt painoväriä on enää syvennyksissä. Laatta asetetaan syväpainoprässin pöytälevylle kuvapuoli ylöspäin ja sen päälle asetetaan kostutettu syväpainopaperi. Molemmat ajetaan prässin läpi. Huovat painavat paperin laatan syvennyksiin ja painoväri tarttuu kuvaksi paperille. Monivärisessä grafiikassa käytetään useita laattoja. Laatat painetaan peräjälkeen samalle paperille millintarkan kohdistuksen jälkeen.

Viivasyövytys

Viivasyövytys on yleisin metalligrafiikan menetelmistä. Laatalle levitetään haponkestävä pohjustus, johon piirretään kuva piikillä tai neulalla niin että metalli paljastuu. Laatta upotetaan happokylpyyn, jossa paljaat kohdat syöpyvät syvennyksiksi. Ensin syövytetään tummimmiksi ajatellut viivat. Laatta otetaan pois haposta, huuhdellaan vedellä ja kuivataan. Piirtämistä ja syövytystä jatketaan vaiheittain, kunnes kaikki halutut sävyt on saatu aikaan. Mitä pidempi on kokonaissyövytysaika, sitä tummemmin ensimmäiseksi piirretyt viivat vedostuvat. Syövytyksen voi tehdä myös aloittamalla hienoimmiksi ajatelluista viivoista ja jatkaa työtä suojaamalla peittovernissalla valmiit osiot.