Kuvat MM
Ensin rakennettiin telineet. Täytyy sanoa, että kyllä puu maksaa ihan hyvääsesti.
Piet
Mondrian on ollut suosikkini jo teini-iästä alakaen. Teimme yläkoulussa
maalauksen, jossa noudatimme Mondrianin lähestymistapaa. Minuun tämä
iski heti kerralla. En osaa sanoa, mikä näissä alunperin viehätti.
Jotenkin ehkä ilmaisun näennäinen yksinkertaisuus ja kuitenkin juuri
ruudun oikeanlaisella koolla ja leikkauksella on merkitystä ja kun ne
ovat oikein, kokonaisuus on todella harmooninen. Piirtelin viivoja vihot
täyteen ja värittelin ruutuja etsien täydellistä harmoniaa.
Ja
nyt toisellatontilla päästin unelmani valloilleen. Haaveilin juuri
tästä seinästä, että saisin vetää siihen Piet Mondriania mukaellen viivat
ja värittää ruudut. Nyt sen sitten tein. Voi olla, että lopputulema
pomppaa monenkin silmään. Riittää, kun olen itse tyytyväinen.
Kun
ensimmäiset ruudut on saatu maalattua homma näyttää vähän haastavalta.
Se vaatii mustat rajaukset, jotta tämä kuviointi toimii.
Keltainen
osoittautui värinä vähän haastavaksi. Se ei oikein kunnolla peitä. Sen
päälle joutuu maalaamaan useamman kerran. Sen sijaan punainen, sininen,
vihreä ja valkoinen peittävät hyvin. Mastonin Modena maalit (ei kaupallista yhteistyötä) ovat Mondrianin värimaailman näkökulmasta täydellisiä!
Kun
pintaan tulee enemmän väriä, näyttää se paremmalta. Tässä jo huomaa
myös sen, mistä jo edellä mainitsin, että musta rajaus on todella
tärkeä.
Sateen takia odoteltiin useamman kerran tämän projektin aikana.
Tämä postaus on julkaistu myös Tädin eläintarhassa-blogissani.
Kommentit
Lähetä kommentti