Siirry pääsisältöön

Piet Mondrian Dutch painter (1872–1944)

 


Kuvat MM

Ensin rakennettiin telineet.  Täytyy sanoa, että kyllä puu maksaa ihan hyvääsesti.

 
 
Luonnos Piet Mondrian-tyyliin oli valmiina jo menneenä syksynä.  Asiaa Piti vähän pohdiskella. Kysymys on kuitenkin julkisivusta. Tosin kaava-alueen ulkopuolinen sijainti ja tila-muoto antaa runsaammin vapauksia. 

Piet Mondrian on ollut suosikkini jo teini-iästä alakaen. Teimme yläkoulussa maalauksen, jossa noudatimme Mondrianin lähestymistapaa. Minuun tämä iski heti kerralla. En osaa sanoa, mikä näissä alunperin viehätti. Jotenkin ehkä ilmaisun näennäinen yksinkertaisuus ja kuitenkin juuri ruudun oikeanlaisella koolla ja leikkauksella on merkitystä ja kun ne ovat oikein, kokonaisuus on todella harmooninen. Piirtelin viivoja vihot täyteen ja värittelin ruutuja etsien täydellistä harmoniaa. 

Ja nyt toisellatontilla päästin unelmani valloilleen. Haaveilin juuri tästä seinästä, että saisin vetää siihen Piet Mondriania mukaellen viivat ja värittää ruudut. Nyt sen sitten tein. Voi olla, että lopputulema pomppaa monenkin silmään. Riittää, kun olen itse tyytyväinen.



 
 


 
 
Pensseli jokaiselle värille.

 
 
 

Myös Ella Villa ihmettelee värikirjoa. 
 
 






Kun ensimmäiset ruudut on saatu maalattua homma näyttää vähän haastavalta. Se vaatii mustat rajaukset, jotta tämä kuviointi toimii.

Keltainen osoittautui värinä vähän haastavaksi. Se ei oikein kunnolla peitä. Sen päälle joutuu maalaamaan useamman kerran. Sen sijaan punainen, sininen, vihreä ja valkoinen peittävät hyvin. Mastonin Modena maalit (ei kaupallista yhteistyötä) ovat Mondrianin värimaailman näkökulmasta täydellisiä!
Kun pintaan tulee enemmän väriä, näyttää se paremmalta. Tässä jo huomaa myös sen, mistä jo edellä mainitsin,  että musta rajaus on todella tärkeä. 
 
Karttaa on hyvä välillä vähän vilkaista. 


Sateen takia odoteltiin useamman kerran tämän  projektin aikana. 

Tämä postaus on julkaistu myös Tädin eläintarhassa-blogissani.
 
 
Vihdoin valmis!
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäiset grafiikkatyöni

Aloitin taideopinnot vähän vahingossa, oikeastaan lasteni innoittamana. Paluu aktiivisesti piirtämisen ja maalaamisen pariin, pitkän tauon jälkeen, oli oikeastaan aikamoinen koettelemus ja kolaus itsetunnolle. Käsi ei totellutkaan enää ajatusta niin kuin silloin joskus. nuorena Kynnys aloittaa oli iso. Kynää olen käyttänyt lähinnä vain kirjoittamiseen, sitten lukioaikojen, lukuunottamatta satunnaisia taidekursseja vuosina 1992-1996. Tässä elämäni ensimmäisiä grafiikkakokeiluja. Grafiikka on haastavaa eikä vähiten siksi, että kaikki pitää pystyä ajattelemaan peilikuvana. Ensimmäinen työ meni pieleen. En ymmärtänyt yhtään, mitä olen tekemässä tai mitä pitäisi tehdä, jotta saa laatasta sellaisen, että se myös painettuna näyttää edes vähän siltä, mitä yritän kuvata. Aiheet olivat: 1. Säätila, 2. Kartta, 3. Talviuni, 4. vapaavalintainen aihe Ystävyyden kartta Tämä vedos on aiheesta kartta. Tässä työssä on käytetty carborundumia, gessoa sekä kuivaneulaa. Carborundum -tekniikassa laattaan l...

Pääasioita oikeille silmille

 Juliste tehty Big Huge Labs -työkalulla    Pääasioita oikeille silmille 27.5.2026-18.6.2026 Patruunagalleriassa Lapualla.  Tervetuloa katsomaan.  Näyttely on yhteisnäyttely Marja Katajavirran kanssa. Löydät meidät myös Instagramista Margit: @kasityotaivas & Marja: @artistmarja  

Timpurin tyttäret

 Kuvat Margit Mannila       Isäni oli kirvesmies. Olen siis timpurin tytär. Kiitollinen isälleni monesta asiasta ja ennenkaikkea siitä, että hän otti minut rakennuksille mukaan ja antoi pyöriä jaloissaan, kun hän teki työhommia. Opetti ja neuvoi tekemään itse. Kädentaidot ovat arvokasta pääomaa. Timpurin tyttäret.  "Muistikuvat ovat aina tärähtäneitä." - Marko Laihinen