Kuvat Margit Mannila
Työpöydällä ovat nyt Timpurin tyttäret. Tämän taulun tarina alkaa Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta.
Timpurit työskentelivät tahollaan ja saivat lapsia. Toinen enemmän ja toinen vähemmän. Molemmilla oli kuitenkin yksi tytär, joka suuntautui businekseen.
Nämä tyttäret oppivat työnteon mallin isiltään. Työtä tehdään omistautuen sille sata ja kymmenen lasissa. Vähempi ei riitä.
Timpurin tyttäret kohtasivat sitten vuosia, vuosia myöhemmin duunissa. Isosisko ja pikkusisko noin niin kuin joillakin mittareilla.
Elämä oli pyöritellyt Timpurin tyttäriä paikasta toiseen, asiasta toiseen tahollaan. Siinä he seisoivat sitten ripirinnan, huomaten, että tähän saakka on selvitty. Työllä. Työllä, josta on tullut varsin rakas.
Timpurin tyttäret palasivat ajatuksissaan menneseen. Muistellen sitä aikaa, kun kaikki asiat tuntuivat uusilta ja pelottavilta. Oli silti ollut aina jotenkin helpottavaa, että jossakin oli ollut jonkinlainen piirustus, johon pystyi turvautumaan. Perustukset on rakennettaessa tehtävä aina kunnolla, olivat isät neuvoneet ja tyttäret olivat kunnelleet. He olivat käyttäneet perustuksiin aikaa vielä siinäkin vaiheessa, kun muut olivat jo menneet rakentamaan yläkerroksia.
Ehkä he olivat joidenkin mielestä juuttuneet paikoilleen. Vankalle perustalle on kuitenkin helppo rakentaa. Hyvin suunnitellussa rakennuksessa on ylimääräisiä tiloja, joita voi ottaa myöhemmin käyttöön ja muuttaa niiden käyttötarkoitusta.
Lähetetty Windows Phonesta
Kommentit
Lähetä kommentti